Ikuinen kysymys – millainen on hyvä kuva, entä CV-kuva? Kuvien täyttämässä todellisuudessa jähmetymme helposti, kun pitäisi löytää kuva hakemukseen, CV:hen, LinkedIn-profiiliin jne. Somekanavamme ovat kyllä pullollaan selfieitä, mutta yksikään niistä ei sovellu työnhakuun. Tilanne muistuttaa sopivan asun etsimistä vaatekaapista ennen juhlia. On muistettava, että kuva ei ole vain kuva. On otettava huomioon kuvan teho, viesti, sopivuus sekä miten kuva brändää meitä työnhakijoina tai palvelujen tarjoajina.
Millainen kuva työnhakuun?
On erilaisia koulukuntia siitä, millainen olisi mahdollisimman toimiva kuva CV:ssä. Kuvattavana oleva henkilö voi toivoa kokovartalokuvaa, koska hänelle on sanottu, että sellainen tehoaa rekryhaussa. Toinen toteaa, että ehdottomasti mustavalkokuva (grayscale), koska se on asiallisempi. Kolmas toivoo tiukkaa rajausta, jotta pääsee intiimimpään suhteeseen yleisönsä kanssa. Olen ohjannut kaksikymmentä vuotta erilaisia ja eri-ikäisiä opiskelijoita työharjoittelu- ja työnhakuun. Uravalmennuksen koulutettavat ovat tehneet sosiaalisen median työhakuja ja hakemuksia. Trendit ovat vaihdelleet, kun Photoshop oli uusi väline, kun sosiaalinen media tuli työnhakukanavaksi, kun printti vaihtui digitaaliseksi. Voidaan sanoa, että käytettävissä oleva tekniikkaa muuttaa työnhakuprosessin luonnetta ja samalla profiilikuvalle asetetaan erilaisia vaatimuksia. Hakijan on tänään ymmärrettävä, ettei sama kuvaformaatti tai –resoluutio toimi kaikissa kanavissa. Ja ettei 2000-luvun alun kokovartalopotretit istu ihan joka paikkaan. Mutta sillekin on tilauksensa. On otettava huomioon kuvan konteksti; kuka on yleisö, mikä on kanava, millainen on työtehtävä, mikä ala. Mainos- ja media-alalle hakeva voi oikeastaan keksiä mitä mielikuvituksellisempia kuvakulmia ja ympäristöjä. Mutta verotoimiston hakuprosessissa ne voidaan mieltää ehkä turhan villeiksi ideoiksi.
Kuvalla on viesti, kuva on jo viesti
Mikäli lähdetään arvioimaan kuvallista viestintää teoreettisemmin, kuvaa voidaan toki analysoida ja siitä etsiä merkityksiä syvällisesti. Periaatteena on, että kuvan tulee tukea CV:n asiasisältöä. Mikäli kuva ja teksti ovat ristiriidassa keskenään, viesti menettää tehoaan. Kuvaa voidaan tarkastella sommittelun näkökulmasta, kuten ovatko esimerkiksi värit ja asettelut katsetta ohjaavia. Merkityksiä ja tulkintaa nousee pinnalle kuvaa nopeastikin silmäiltäessä. Muutama sekunti riittää hylkäämään tai hyväksymään kuvagenren tai mielikuvan. Lisäksi kyseessä on aina myös niin sanottu konteksti eli asiayhteys, jolloin se yhteys missä kuva julkaistaan tuo omat vaatimuksensa. Kuvitus tehostaa tekstiä, tekee siitä kiinnostavan ja innostaa syventymään tarkemmin kohteeseen tai henkilöön. Huomion saaminen on tärkeää, mutta se ei saa olla päätarkoitus. Työpaikkahakemuksen kuvitus ei ole sukua deittipalvelujen tai instastoorien poseerauksille. Asiantuntijat neuvovat työnhakijaa olemaan ”nice person”, mutta luonnollisesti toimialaan ja työtehtävään sopivalla tavalla. Video-CV:ssä oman persoonan voi tuoda jopa paremmin esille, siksi monissa rekryissä nykyään onkin vaatimuksena lyhyt videoesittely tai –haastattelu. Kilpailu työ- ja harjoittelupaikoista on koventunut. Enää ei riitä, että on vain se hyvä tyyppi tai että kouluarvosanat ovat kohdillaan. Hakijalta vaaditaan esiintymiskykyä, jolla hän voi tuoda näkyviin parhaat ominaisuutensa. Pitää osata tehdä asiallinen mutta kiinnostava hakemus, lisäksi vaaditaan CV sekä usein jopa motivaatiokirje sekä suosittelijat. Ja miten edes pääsee haastattelutilanteeseen saakka? Tässä on hyvä muistaa, että kaikki mitä henkilöstä on julkaistu sosiaalisessa mediassa tai mikä löytyy googlaamalla brändää hakijaa.
Ratkaiseeko väline?
Meillä on tehokkaat puhelimet, joiden kamerat kelpaavat hyvin sosiaalisen median kuvapostauksiin. Mutta entä sitten, kun tarvitsemme laadukkaan kuvan CV:hen tai LinkedIniin. Ammattikuvaajan käyttö vai itse otettu kuva? Kuvasta voidaan nähdä tekninen laatu, vaikka ei itse ymmärtäisikään kuvaamisesta tai kuvien formaateista, jo hetken silmäily antaa katsojalle viestin alitajuisesti. Matalaresoluutio, valotus, tarkennus jne. paljastavat kuvan. Huono, epäselvä, pimeä, filtteröity kuva tekee hakijasta epäedullisen. Hyvin toteutettu kuva taas kertoo myös, että hakija arvostaa työtehtävää ja rekrytoijaa. Hän on nähnyt vaivaa asian eteen.
Studiossa otettu kuva on käyttökelpoinen ja usein suunniteltu yhdessä kuvaajan kanssa. Tilanteeseen myös orientoidutaan, joten kuvattava voi keskittyä vain itseensä. Hyvä kuvaaja löytää kuvattavasta hyviä persoonallisia piirteitä, joita kannattaa tuoda esiin. Monet meistä jännittävät kuvattavana olemista, koska meillä on käsitys ”ettemme koskaan onnistu kuvissa”, ”minusta ei saa hyvää kuvaa” ja ”en näytä itseltäni kuvissa”. Hyvän kuvaajan kanssa näistä kliseistä on aika luopua ja aloittaa uusi kuvauksellinen elämä. Ei kannata jämähtää siihen viisi vuotta sitten otettuun kuvaan, josta itse ajattelet, että olet onnistunut.
Nettissä on monia vinkkejä hyvän kuvan ottamiseen kotikonstein varsinkin amerikkalaiset ovat kunnostautuneet tässä. Kerrotaan hymystä, ilmeestä, asenteesta, meikistä, kampauksista, koruista, väreistä jne. Useimmat meistä ovatkin olleet elämänsä aikana työnhakukoulutuksissa, CV-pajoissa tai opintoihin on sisältynyt CV-kuvan suunnittelua ja toteutusta. Asiantuntijatuttavani kertoi, että ”ammattilaisen” ottama CV-kuva hänestä työnhakukoulutuksen yhteydessä oli pahempi mitä passikuva, joten hän ei voinut käyttää sitä missään. Kuva oli pettymys, siitä jäi ikävä kokemus.
Jos et ole hakemassa uutta työpaikkaa, niin analysoi silti oma LinkedIn-profiilikuvasi. Oletko tyytyväinen?
Kirjoittaja
Merja Kärkkäinen
Graafinen suunnittelija, FM, opettaja